Kun Muzoon Almellehan kaatoi sodan kiertäneen Syyrian, hän toi vain yhden asian – oppikirjat

Muzoon Almellehan on yksi miljoonasta – tai tarkemmin sanoen – yksi lähes 5,3 miljoonasta pakolaisesta, jotka joutuvat pakenemaan Syyriasta sisällissodan seurauksena. Kun hänen perheensä jättivät suuren, mukavan talonsa naapureiden ympäröimänä ja aloittivat pitkän matkan Jordanian rajan lähellä olevalle pakolaisleirille, hän oli vain 14 ja voinut ottaa vain sen, mitä hän voisi kuljettaa pienessä laukussa. Vaatteet? Meikki? Musiikkia? Ei mitään. Kaikki hän toi mukanaan oppikirjat, vakuuttuneiksi siitä, että he olivat hänen tulevaisuutensa. Nyt 19-vuotias Almellehan, jota kutsuttiin Syyriaan Malalaksi, on nuorin UNICEFin hyväntahtoisen suurlähettilään koskaan (ja ensimmäinen pakolaisen) ja on painostanut maailman johtajia rahoittamaan pakolaislasten koulutusta, josta lähes puolet ei ole ilmoittautunut peruskoulussa. “Vaikka hänen lapsuutensa tuhoutui sodalla”, kertoo Yhdistyneiden Kansakuntien säätiön presidentti ja toimitusjohtaja Kathy Calvin, “Muzoon kieltäytyy hiljennetystä.” Almellehan on mautonta Malalan vertailusta – itse asiassa kaksi on nyt läheisiä ystäviä. Mutta hänen tarinansa on kaikki omat, ja se on unohtumaton.


Muzoon Almellehan speaks onstage during Global Citizen: Movement Makers in New York City on September 19, 2017.
FOTO: Theo Wargo / Getty Kuvat Global Citizenille

Muzoon Almellehan puhuu lavalla maailman kansalaisten keskuudessa: Movement Makers New Yorkissa 19. syyskuuta 2017.

Kukaan ei halua paeta kotia, jossa he ovat syntyneet. Mutta vuonna 2013, kun olin 14-vuotias, sota oli meneillään maassani kaksi vuotta. Ajattelimme milloin tahansa, että voimme kuolla yhdestä pommituksesta. Asiat olivat niin vaarallisia, että isäni, opettaja, ei voinut enää työskennellä, ja ruokaa on vaikea saada. Joten yhdessä, vanhempani, kolme nuorempia sisaruksia, ja olin valmis lähtemään talomme Daraan kaupungista. Isäni sanoi: “Tuokaa vain mitä tarvitset eniten.” Matkustelimme autolla ja odottaisimme, kunnes pimeät kulkisivat Jordanin rajalla ja pääsimme Zaáatariin, pakolaisleiriin. Matkan aikana tunsin niin hukkaan ja kamppailin kantokassani. Isäni sanoi: “Muzoon, mitä tuottit? Se on todella raskasta. “Sanoin hänelle, että olisin pakattu oppikirjani – minulla oli yli kymmenen niistä. Ei mitään muuta. “Olet hullu”, hän sanoi. Mutta olin huolissani siitä, että jos menetin koulutukseni, menisin kaikesta. Ainakin, jos Jordaniassa ei olisi koulua, voisin opiskella näiden kirjojen kanssa.

Siirtyminen Za’atariin oli todella vaikeaa minulle. Olimme kasvaneet opiskelemassa ja leikkimässä ja haaveilemassa tulevaisuuttamme – halusin olla journalisti ja löytää maailma; veljeni halusi olla poliisi. Mutta jätimme kaikki sen takana. Nyt meidän piti lähteä nollasta. Asuimme teltoissa. Meillä ei ollut sähköä, ei Internetiä. Meidän piti saada oma vesimassamme keskuskannasta. Se oli todella surullista. Asiat katsoivat ylös, kun sain selville, että siellä oli koulu. Mutta kun menin ensimmäiseen luokkaani, huomasin, että niin monet lapset, jotka olin nähnyt teltassa, eivät olleet siellä. Sain nopeasti tietää, että jotkut tytöt, jopa alle 13-vuotiaat, menivät naimisiin miehille leirin sijasta koulunkäynnin puolesta – heidän perheensä ajattelivat avioliiton suojaavan heitä. Olen myös huomannut, että tämä yleinen asenne oli leirin ympärillä: “Olemme menettäneet kotimme ja ovat pakolaisia. Se ei ole meidän oikeuksiamme koulutettua. “Tämä sai minut intohimoisiksi. En voinut hyväksyä, että sota voisi ottaa kaiken. Mikään ei voi poistaa tietosi. Pakolaisiksi me tarvitsemme koulutusta enemmän kuin koskaan ennen kohtaamaan haasteita ja kärsimystä elämässämme.

Tämä on silloin, kun aloin tehtäväni.

Malala Yousafzai (left) and Muzoon Almellehan
FOTO: JUSTIN TALLIS / AFP / Getty Images

Malala Yousafzai (vas.) Ja Muzoon Almellehan

Kun minulla oli joka päivä luokkia, menin teltasta telttaan puhumaan vanhempien kanssa siitä, että he lähettivät lapsensa kouluun ja kannustivat tyttöjä menemään. Sanoin perheille, ettei ole parempaa suojaa kuin koulutus. Sanoin myös heille, että tarvitsisimme uuden sukupolven insinöörejä ja lääkäreitä ja opettajia palaamaan Syyriaan jälleen kerran ja rakentamaan maan uudelleen.

Muistan yhden 17-vuotiaan tytön, joka kertoi minulle: “Perheeni haluaa mennä naimisiin miehen kanssa, joka on ikää kuin minun isäni”, sanoin hänelle: “Sinun tehtäväsi on, mutta sinulla on oikeus saada koulutettu ensin. Avioliitto jonnekin paljon vanhempiin johtaa monia haasteita, joten peruuta se ja mene kouluun. “Hän otti neuvoja. Olen puhunut monille tällaisille tytöille ja vakuuttanut heidät pysymään luokassa. He ymmärsivät ja olivat kiitollisia.

Heti kun aloin käyttää ääneni, löysin sen olevan voimakas. Kampanjani kiinnitti huomiota UNICEFin kaltaisista organisaatioista. He alkoivat auttaa minua saavuttamaan vieläkin enemmän ihmisiä. Huhtikuussa matkustin Tšadiin, jossa niin monet tytöt menettävät koulutuksen [ristiriidassa terroristiryhmän Boko Haramin kanssa]. Sittemmin olen puhunut YK: n yleiskokouksessa ja G20-huippukokouksessa, että nämä lasten viestit viedään maailman johtaviin ja muuttajiin.

Lähes kolme vuotta pakolaisleireissä perheeni asettui uudelleen Newcastleyn, Englantiin, jossa olen pystynyt jatkamaan koulutusta. Olen hakenut yliopistoa vuoden 2018 lukuvuodelle ja toivon opiskella poliittista tiedettä ja kansainvälisiä suhteita. Kun ihmiset alkoivat kutsua minua Syyrian Malalaan, olin niin ylpeä! Ja sitten, kun todella tapasin hänet? Hän on huomattava. Jaamme tarinoidemme, sielujemme ja tavoitteemme koulutuksen puolesta, ja meistä tuli todella hyviä ystäviä. On ihanaa käyttää ääneni Malalan taistelemaan tytöille. Kaikilla äänillä voimme tehdä eron. Ei vain pieni – voimme tehdä suuren eron. Voimme muuttaa maailmaa.

Liity Almellehanin auttamaan jokaista tyttöä saamaan koulutusta lahjoittamalla glamour n The Girl Project at thegirlproject.com.


Maggie Mertens on kirjailija Seattlessa.

Lede kuva: Courtesy of UNICEF / VLAD SOKHIN

Katso kaikki 2017 hohto Vuoden naiset.

Leave a comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *

95 − = 94